Brewgineering - Ideoita kotioluen valmistukseen

Heitin taannoin kanssabloggaaja Otolle kysymyksen, että minkäs tyylisen oluen sitä keittelisi seuraavaksi, kun kaikki yleisimmät tyylit tuntuu olevan koluttu läpi ja ideat loppu. Sain vastaukseksi, että teepä lichtenhaineri. Että mikä? Tähän ei osannut internettikään kovin tyhjentävästi vastata. Kyseessä on ilmeisesti jokusen kerran kuollut, kuopattu ja uudelleen eloon herätetty oluttyyli Pohjois-Saksasta. Tyylilajin edustajia valmistaa tällä hetkellä kaupallisesti korkeintaan kourallinen mikropanimoita. Lichtenhainerin historiassa on siis vastaavan tyyppisiä koukeroita, kuin vaikkapa gosella, joka tosin on viime vuosien sour ale- ja höpöolutbuumin myötä saanut huomattavasti enemmän näkyvyyttä. Pikaisen tutkimuksen perusteella reseptiikassa ovat jossain määrin läsnä maitohappokäyminen, vehnä ja savuisuus, joten oli pakko ottaa haaste vastaan. Lichtenheinerin reseptiikkaan ei löytynyt juuri muita vihjeitä, kuin että kyseessä on vaalea, hieman hapan, jossain määrin savuinen ja kohtu

Lämmönsiirron merkitys kotiolutlaitteistossa on huomattava: laitteiden lämmöneristys, lämmitysteho ja vierteen jäähdytyksen tehokkuus leikkaavat huomattavasti oluenvalmistukseen kuluvaa odotteluaikaa, oli kyse sitten vierteen keitosta tai valmiin vierteen jäähdytyksestä hiivauslämpötilaan. Vierteen lämmittäminen Kotioluthommissa vierrettä lämmitetään yleensä joko kaasupolttimella tai sähköllä. Propaanipoltinta käytettäessä lämmönsiirto tapahtuu kattilan pohjan välityksellä ja lämmönsiirtopinta-ala on kotioluthommia ajatellen hyvä. Kaasupolttimen hyviä puolia on lisäksi mahdollisuus säätää tehoa liki portaattomasti. Haittapuoliin kuuluu palokaasujen hallinta, eli kaasu ei sovellu kovinkaan hyvin esimerkiksi kerrostalokämppään. Sähkölämmitys sopii kohtuu näppärästi kaikkiin olosuhteisiin. Satsikoon kasvaessa yli 10 litraan perinteinen sähköliesi ei sovellu enää kovinkaan hyvin tehonsa puolesta kotiolutkäyttöön. Kattilan seinämän läpi asennettua sähkövastusta käytettäessä olennaine

Resepti on mukaelma yhdestä lempistouteistani, Foundersin Breakfast Stoutista. Olut on tumma, makea ja kermaisen paksu jälkiruokaherkku tai pimeiden talvi-iltojen lämmittäjä. Tosi paljon tummaksi paahdettuja maltaita käytettäessä olueen voi tulla nokista kitkeryyttä, mistä johtuen tämän oluen kohdalla kylmäuutin rouhittuja tummia maltaita etukäteen noin 24 tuntia. Lisäsin uutoksen mukaan satsiin vasta mäskäysvaiheen lopussa huuhtelun yhteydessä. Huuteluvaiheessakin on hyvä huuhtella tummien maltaiden satsi erikseen vaikka siivilän läpi hieman viileämmällä vedellä, jottei tummaksi kärtsätyistä maltaista irtoa turhan paljoa kitkeryyttä. Reseptissä olevat suklaat lisäsin murskattuna keittovaiheen lopussa, jotta suklaa ehtii sulaa kunnolla. Tämän reseptin kohdalla kahvi tuli valmistettua suodatinkahvina parista eri pavusta, joita sattui löytymään kaapista. Stoutin tapauksessa mitä tummempi, sen parempi. Kahvisuklaastout (#42), 20.10.2018 Satsikoko ennen/jälkeen keiton 18,5/16,5

Lempireseptiksini muodostunut saison on helposti lähestyttävä mutta sopivan mausteinen olut, joka toimii hyvin myös erilaisten vege- ja kalaruokien kaverina. Mausteita olueen ei kevyen humaloinnin lisäksi varsinaisesti lisätä vaan mausteinen meininki syntyy hiivan tuottamista makuaineista, jotka tekevät oluesta mielenkiintoisen maanläheisen ja aavistuksen pippurisen. Tyylilajiin aiemmin tutustumattomille voin suositella lämpimästi Brasserie Dupontin Saison Dupontia. Kuvassa saison-reseptin neljän viljan variaatio, jossa mallasreseptiin on lisätty spelttiä ja ruisrouhetta. Useimmat saisonhiivakannat eivät ole kovin ronkeleja käymislämpötilan suhteen, ja oluen voi hyvin käyttää lämpimämmilläkin keleillä huoneenlämmössä 20...30 asteen lämpötila-alueella. Mitä lämpöisempi käyminen, sitä mausteisempaa. Karamellimaltaita ei yleensä juuri käytetä ja mallaspohjalta halutaan lähinnä viljaista makua. Voimakas katkerohumalointi ei myöskään ole saisonien juttu, vaan humaloinnilta kaivataan

Blogin ensimmäiseksi reseptipostaukseksi valikoitui super simppeli single hop pale ale, joka solvetuu hyvin ensimmäiseksi kotipanoksi.  Resepti löytyy postauksen lopusta. Harrastuksen alkuvaiheessa kannattaa pitäytyä vähäisessä raaka-aineiden määrässä, jotta pystyy paremmin hahmottamaan kunkin raaka-aineen ja valmistusvaiheen vaikutuksen lopputulokseen. Tässä on pitäydytty maltaiden osalta perusmaltaassa ja yhdessä karamellimaltaassa sekä humalien osalta yhdessä humalassa, jota lisätään muutamassa vaiheessa keittoa. Humalan voi korvata periaatteessa millä vain haluamallaan humalalla, vaikkapa muilla amerikkalaisilla aromikkailla lajikkeilla, kuten Simcoe, Cascade, Centennial, Mosaic tai Citra. Hiivana on amerikkalaistyyppinen klassikko Safale US05. Resepti on laadittu erilliselle kylmälaukkumäskäimelle, mutta toimii toki hieman soveltaen myös muillakin laitteistoilla. Nestemäärien ja tarkkojen ominaispainolukemien osalta ei ole niin justiinsa: vaikutukset esimerkiksi lopulliseen alkoho

Kotioluen valmistus on mielenkiintoinen ja palkitseva harrastus, jota voi harrastaa hyvin monella eri tasolla: alkuun pääsee halutessaan hyvin pienellä alkuinvestoinnilla ja mopon lähtiessä keulimaan voi laitteistoon käyttää huomattavastikin pääomaa. Sama pätee myös ajankäyttöön. Oluenvalmistuksen perusteet on nopea omaksua, mutta syvemmälle aiheeseen perehtyessä avautuu lisää mahdollisuuksia virittää reseptiikkaa ja laitteistoaan haluamaansa suuntaan. Vastaavasti prosessia automatisoimalla voi optimoida ajankäyttöään, kun taas kipot-ja-kattilat -menetelmällä oluenteossa säilyy tekemisen meininki. Kuva 1. Valmista hyvää. Harrastuksen alkuvaiheessa itselleni ja varmasti monelle muullekin koitui haasteeksi järkevän perustietopaketin löytäminen. Internetin aikakaudella tietoa on periaatteessa rajattomasti saatavilla, mutta ongelmana on suodattaa epämääräinen mutu-tieto laadukkaista lähteistä ja toisaalta punnita näiden pohjalta, minkälainen laitteisto ja prosessi soveltuu omiin tar