Kotiolutharrastuksen aloitus
Kotioluen valmistus on mielenkiintoinen ja palkitseva harrastus, jota voi harrastaa hyvin monella eri tasolla: alkuun pääsee halutessaan hyvin pienellä alkuinvestoinnilla ja mopon lähtiessä keulimaan voi laitteistoon käyttää huomattavastikin pääomaa. Sama pätee myös ajankäyttöön. Oluenvalmistuksen perusteet on nopea omaksua, mutta syvemmälle aiheeseen perehtyessä avautuu lisää mahdollisuuksia virittää reseptiikkaa ja laitteistoaan haluamaansa suuntaan. Vastaavasti prosessia automatisoimalla voi optimoida ajankäyttöään, kun taas kipot-ja-kattilat -menetelmällä oluenteossa säilyy tekemisen meininki.
Harrastuksen alkuvaiheessa itselleni ja varmasti monelle muullekin koitui haasteeksi järkevän perustietopaketin löytäminen. Internetin aikakaudella tietoa on periaatteessa rajattomasti saatavilla, mutta ongelmana on suodattaa epämääräinen mutu-tieto laadukkaista lähteistä ja toisaalta punnita näiden pohjalta, minkälainen laitteisto ja prosessi soveltuu omiin tarpeisiin parhaiten. Alan kirjallisuutta tuntuu olevan hyvin rajallisesti saatavilla suomen kielellä. Itse aloitin harrastuksen opiskelijakaksion kylpyhuoneessa, mutta monilla on käytössään esimerkiksi autotalli tai muu suurempi tila, jolloin myös laitteiston koko on hyvä suhteuttaa käytettävissä olevien varasto- ja panotilojen mukaan.
Tästä johtuen ajattelin suoltaa tähän blogiin omat kokemukset noin 10-vuotisen harrastustaustan pohjalta mahdollisimman objektiivisessa muodossa ja käytännön toteutusratkaisuihin nojaten. Ajatuksena on pureskella eri toteutustavat hyötyineen ja heikkouksineen läpi insinöörimäisellä näkökulmalla ja postailla ajoittain myös erilaisia toimivaksi havaittuja olutreseptejä. Toivottavasti näistä on apua erityisesti uusille harrastuksen aloittajille, ja miksei toki myös pidemmälle ehtineille.
Ensimmäisen postauksen aiheena on oluenvalmistusprosessi ja ensimmäisen kotipanimolaitteiston valinta. Blogin tekstit pohjautuvat hyvin pitkälle muistinvaraiseen tietoon sekä sekalaisiin netti- ja kirjallisuuslähteisiin, joihin on viitattu erikseen. Korjauksia ja tarkennuksia otetaan vastaan kommenttikentässä, mikäli bongaatte tekstistä asiavirheitä tai muita epämääräisyyksiä.
Kotioluenkin suosiota boostannut craft beer-trendi lähti Yhdysvalloista liikkeelle 80-luvulla ja on rantautunut Suomeen 2000-luvulla. Vanhana kieltolakien, alkoholimonopolien ja bulkkilagerin maana kotiolutharrastuksella on Suomessa vielä hieman pölyttynyt maine vanhojen setien metsäpirttiharrastuksena. Toisaalta myös suurelle yleisölle kaikki kymmenet eri oluttyylit vaaleaa lageria lukuun ottamatta tarkoittavat erikoisolutta, mikä osaltaan kuvaa kotimaisen olutkulttuurin takapajuisuutta. Kotiolutharrastajille suunnattuja alan liikkeitä on alkanut tulla Suomeen vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana, mikä on madaltanut huomattavasti kynnystä kotiolutharrastuksen aloittamiselle. Ilahduttavaa on, että tällä hetkellä kotimaisten panimoliikkeiden antimilla on mahdollista valmistaa kutakuinkin kaikkia mahdollisia oluttyylejä ja halutessaan vaikka kloonata oma kaupallinen lempioluensa. Esimerkiksi Brewdog julkisti hiljattain kotipanijoille suunnatun kokoelman omista resepteistään, minkä lisäksi netissä on paljon kotiolutsivustoja, kuten Brewers Friend ja Brew Your Own, jotka tarjoavat reseptien lisäksi myös näppäriä laskureita kotipanimomatematiikkaan.
 |
| Kuva 1. Valmista hyvää. |
Harrastuksen alkuvaiheessa itselleni ja varmasti monelle muullekin koitui haasteeksi järkevän perustietopaketin löytäminen. Internetin aikakaudella tietoa on periaatteessa rajattomasti saatavilla, mutta ongelmana on suodattaa epämääräinen mutu-tieto laadukkaista lähteistä ja toisaalta punnita näiden pohjalta, minkälainen laitteisto ja prosessi soveltuu omiin tarpeisiin parhaiten. Alan kirjallisuutta tuntuu olevan hyvin rajallisesti saatavilla suomen kielellä. Itse aloitin harrastuksen opiskelijakaksion kylpyhuoneessa, mutta monilla on käytössään esimerkiksi autotalli tai muu suurempi tila, jolloin myös laitteiston koko on hyvä suhteuttaa käytettävissä olevien varasto- ja panotilojen mukaan.
Tästä johtuen ajattelin suoltaa tähän blogiin omat kokemukset noin 10-vuotisen harrastustaustan pohjalta mahdollisimman objektiivisessa muodossa ja käytännön toteutusratkaisuihin nojaten. Ajatuksena on pureskella eri toteutustavat hyötyineen ja heikkouksineen läpi insinöörimäisellä näkökulmalla ja postailla ajoittain myös erilaisia toimivaksi havaittuja olutreseptejä. Toivottavasti näistä on apua erityisesti uusille harrastuksen aloittajille, ja miksei toki myös pidemmälle ehtineille.
Ensimmäisen postauksen aiheena on oluenvalmistusprosessi ja ensimmäisen kotipanimolaitteiston valinta. Blogin tekstit pohjautuvat hyvin pitkälle muistinvaraiseen tietoon sekä sekalaisiin netti- ja kirjallisuuslähteisiin, joihin on viitattu erikseen. Korjauksia ja tarkennuksia otetaan vastaan kommenttikentässä, mikäli bongaatte tekstistä asiavirheitä tai muita epämääräisyyksiä.
Taustoitusta ja oluenvalmistuksen päävaiheet
Olutta on valmistettu nykytiedon mukaan jo tuhansia vuosia. Veden, mallastetun viljan ja humalan lisäksi neljäs pääraaka-aine hiiva löydettiin vasta parisen sataa vuotta sitten. Ennen mikrobiologisen tutkimuksen syntymistä olutta pantiin pitkälti perimätiedon pohjalta. Humalaa on käytetty säilyvyyden parantajana ja mausteena hieman pidempään, mutta ennen humalan yleistymistä olutta on maustettu vaihtelevasti muun muassa erilaisilla yrteillä (esimerkkinä muinaisoluttyyli gruit) tai katajalla (kotimainen sahti).
Kotioluenkin suosiota boostannut craft beer-trendi lähti Yhdysvalloista liikkeelle 80-luvulla ja on rantautunut Suomeen 2000-luvulla. Vanhana kieltolakien, alkoholimonopolien ja bulkkilagerin maana kotiolutharrastuksella on Suomessa vielä hieman pölyttynyt maine vanhojen setien metsäpirttiharrastuksena. Toisaalta myös suurelle yleisölle kaikki kymmenet eri oluttyylit vaaleaa lageria lukuun ottamatta tarkoittavat erikoisolutta, mikä osaltaan kuvaa kotimaisen olutkulttuurin takapajuisuutta. Kotiolutharrastajille suunnattuja alan liikkeitä on alkanut tulla Suomeen vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana, mikä on madaltanut huomattavasti kynnystä kotiolutharrastuksen aloittamiselle. Ilahduttavaa on, että tällä hetkellä kotimaisten panimoliikkeiden antimilla on mahdollista valmistaa kutakuinkin kaikkia mahdollisia oluttyylejä ja halutessaan vaikka kloonata oma kaupallinen lempioluensa. Esimerkiksi Brewdog julkisti hiljattain kotipanijoille suunnatun kokoelman omista resepteistään, minkä lisäksi netissä on paljon kotiolutsivustoja, kuten Brewers Friend ja Brew Your Own, jotka tarjoavat reseptien lisäksi myös näppäriä laskureita kotipanimomatematiikkaan.
Oluenpanoprosessi jakautuu viiteen päävaiheeseen, jotka ovat jotakuinkin samat riippumatta käytettävästä laitteistosta ja mittakaavasta. Perusraaka-aineena käytetään yleensä mallastettua ohraa, ja tavoitteena on erottaa viljasta käymiskelpoiset sokerit hiivan ravinnoksi. Mallasvalinnoilla, humalilla ja niiden keittoajoilla sekä hiivalla ja käymislämpötilalla voidaan kaikilla vaikuttaa merkittävästi lopputulokseen. Seuraavassa on kuvattu karkealla tasolla prosessin päävaiheet ja kotipanijan vaikutusmahdollisuudet lopputulokseen.
 |
| Kuva 2. Oluenvalmistusprosessin vaiheet ja raaka-aineet. |
1. Mallastus
Mallastuksessa viljaa idätetään kontrolloiduissa olosuhteissa, jolloin sen entsyymiaktiivisuutta saadaan nostettua onnistuneen mäskäyksen varmistamiseksi. Mallastus on erittäin haastavaa toteuttaa kotioloissa ja mallastetun viljan hinta huomioiden on kotipanijan järkevintä ostaa se valmiina oluttarvikeliikkeestä.
2. Mäskäys
Mäskäyksessä rouhittu mallas sekoitetaan lämpimään veteen, jolloin mallastetun viljan entsyymit aktivoituvat ja alkavat pilkkoa viljan tärkkelystä eri mittaisiksi sokereiksi. Lyhytketjuiset sokerit ovat hiivalle käymiskelpoista ravintoa ja pitkäketjuiset sokerit jäävät valmiiseen tuotteeseen tuomaan makeutta ja suutuntumaa. Mäskäyslämpötilaa ja aikaa säätämällä voidaan vaikuttaa siihen, mitä ravinteita ja sokereita saadaan erotetuksi vierteeseen, joka on mäskäyksen lopputuloksena syntyvä sokeripitoinen liuos. Mäskäysvaiheen lopuksi mäski siivilöindään, jolloin maltaan kiintoaines erotetaan vierteestä ja vierre lasketaan keittokattilaan. Tyypillisesti mäskäysaikana käytetään 60 minuuttia, joka riittää nykyiaikaisille raaka-aineille hyvin.3. Keitto
Keittovaiheella on oluenvalmistuksessa useita tarkoituksia. Keiton aikana vierre steriloituu, keittyy kasaan (sokeripitoisuus kasvaa), siitä haihtuu ei-toivottuja mäskäyksessä syntyneitä yhdisteitä ja se humaloidaan. Humalat jaetaan tyypillisesti katkerohumaliin (pitkä keittoaika, esim. 60 min) ja aromihumaliin (lyhyt keittoaika 20...0 min). Tyypillinen keittoaika on kokonaisuudessaan 60...80 minuuttia. Keittovaiheen lopuksi vierre jäähdytetään hiivauslämpötilaan.
4. Käyminen
Käymisvaiheessa hiiva käyttää vierteen sokerit hiilidioksidiksi, etanoliksi ja muiksi yhdisteiksi. Keiton jälkeen jäähdytetty vierre valutetaan käymisastiaan, ilmataan (hiiva tarvitsee happea käymisvaiheen alussa) ja hiivataan. Useimmat pintahiivat (esim. ale-oluttyylit) käyvät n. 20 asteen lämpötilassa ja pohjahiivat viileämmässä, n. 10 asteen lämpötilassa (esim. lager-oluet). Oluthiivoja on nykyisin saatavilla hyvin laaja valikoima. Harrastuksen alkuvaiheessa on helppo lähteä liikkeelle kuivatuista pussihiivoista, mutta huomattavasti laajempi valikoima eri hiivakantoja on saatavilla nestemäisinä ns. tuorehiivoina, jotka on säilytettävä viileässä. Käymisvaihe kestää hiivasta, lämpötilasta ja oluttyylistä riippuen viikosta muutamaan viikkoon.
5. Pakkaus, jälkikäyminen ja kypsytys
Pääkäymisen jälkeen olut siirretään kypsymään pulloon tai kegiin (esimerkiksi 20 litran peltitynnyri). Kotioloissa tehdessä pulloihin lisätään yleensä jälkikäymissokeri, jotta olueen jääneet hiivat voivat käyttää pulloon halutun määrän hiilidioksidia ja tuottaa olueen halutun määrän kuplia. Tynnyröidessä jälkikäymistä ei ole pakko tehdä, jos kegi paineistetaan hiilidioksidipullosta. Oluthanaan yhdistettynä kegi toimii suoraan myös tarjoiluastiana. Pullon hyviä puolia ovat matalat kustannukset ja kuljetettavuus, mutta haittapuolena suurempi tiskauksen ja desinfioinnin määrä. Jälkikäyminen ja oluen makujen kypsyminen valmiiksi kestää tyypillisesti noin kuukauden.
Laitteiston valinta
Laitteiden toiminnallisuuden kannalta kotipanimoprosessin ytimessä on mäskäys-, suodatus- ja keittolaitteisto, jotka voivat olla toteutuksesta riippuen yksi kokonaisuus tai useita laitteita. Mäskäystä edeltävä maltaiden rouhinta ja mäskäyksen jälkeinen käymis- ja pullotusvaihe ovat toiminnallisesti yksinkertaisempia, ja niitä tarkastellaan tarkemmin myöhemmissä blogipostauksissa.
Laitteiston valinnan voi useimmissa tapauksissa kiteyttää muutamaan peruskysymykseen:
1) Miten paljon hallittavuutta halutaan, eli miten paljon mahdollisuuksia tulee olla vaikuttaa prosessin säätöihin?
2) Miten paljon automaatiota halutaan, eli kuinka helppo panopäivän tulee olla ja halutaanko erityistä toiminnallisuutta esimerkiksi lämpötilasäädön osalta?
3) Mikä on käytettävissä oleva budjetti? Minimitoteutuksella alkuun pääsee muutamilla kympeillä ja kalliimmat laitteistot voivat maksaa tuhansia euroja.
Yksinkertaisimmillaan mäskäyksen, suodatuksen ja keiton voi toteuttaa keittiöliedellä ja teräskattiloilla, jolloin laitteiston hankintakustannukset jäävät muutamiin kymppeihin. Kalliimmissa täysautomaattilaitteistoissa panijan riittää lastata raaka-aineet sisään ja painaa nappia. Tämän tyyppisten laitteiden kustannukset lähtevät parista tonnista. Näiden väliin asettuvat erilaiset valmiit kaupalliset monitoimikattilat ja eritasoiset tee-se-itse -ratkaisut. Seuraavassa vertaillaan ratkaisuja yksinkertaisimmasta monimutkaisempaan ja punnitaan kunkin hyviä ja huonoja puolia. Erilaiset puolivalmiit DIY-ratkaisut ovat kotiolutpiireissä suosittuja, ja näiden avulla voi saada koottua hyvinkin monipuolisen laitteiston kohtuullisilla kustannuksilla, mikäli tekijällä riittää intoa ja sorminäppäryyttä.
Uutepano
Yksinkertaisin tapa valmistaa kotiolutta on käyttää mallasuutteita. Tällöin koko mäskäysprosessi jää väliin, ja panijan tarvitsee vain keittää veteen liuotettu mallasuute, lisätä halutut humalat (tai humalauutteet) ja suorittaa jäähdytys ja käyttö normaalin prosessin mukaisesti. Uutepanoon ei tarvita valmistusvaiheessa muita laitteita kuin haluttuun satsikokoon soveltuva kattila. Uutereseptiä voidaan tuunata esimerkiksi steepattuja, eli erikseen kattilassa liotettuja erikoismaltaita lisäämällä. Näin voidaan esimerkiksi säätää makeutta, väriä tai suutuntumaa karamellimaltailla tai paahdetuilla maltailla.
Kuvan 6 esimerkkilaitteiston kustannukset: Biltema RST-kattila (30 litraa) 50 €; lämmitysvastus 2,5kW 35 €; kierrätyspumppu, eBay, 10 €; 10 mm hehkutettua kupariputkea n. 10 metrin kieppi jäähdyttimen taivutteluun ja siivilöintiputkiston valmistamiseen 60 €; putkiliittimiä, läpivienti, 12mm muoviletkua, letkunippoja ja pikaliittimiä n. 50 €; käytettynä: retkipatja kattilan lämmöneristeeksi ja kylmälaukku mäskäimen rungoksi; yht. n. 200 €.
Varsinaisten valmistuslaitteiden lisäksi tarvitset lisäksi vähintään käymisastian vesilukkoineen, desinfiointiaineen, ominaispainomittarin vierteen ja valmiin oluen sokeripitoisuuden mittaamiseen sekä erilaisia tarvikkeita kuten korkittimet, kruunukorkkeja, sekoitusmelan ynnä muuta. Näiden kustannukset ovat vajaat 100 € ja tarvikkeita on saatavilla olluttarvikeliikkeistä myös valmiina aloituspakkauksina.
Oma olutharrastukseni lähti liikkeelle kuvan 6 erillismäskäimellä, joka oli pitkälti DIY-henkinen projekti. Lisäksi harrastuksen ajoituksen aikoihin noin 10 vuotta sitten kaupallisten valmiiden mäskäyslaitteiden määrä oli huomattavasti nykytilannetta rajallisempi. Liki 50 oluterän valmistuksen jälkeen siirryin vasta hiljattain kuvan 8 automaattikattilaan. Laitteiston päivitys ei merkittävästi lyhentänyt panopäivän pituutta, mutta helpotti hieman laitteiston varastoinnissa ja sujuvoitti mäskäysprosessia, kun laitteiston ääressä ei tarvitse jatkuvasti olla mittailemassa ja säätämässä lämpötiloja.
Panoprosessin jokaisella vaiheella on roolinsa lopputuotteen laadussa ja vivahteissa. Tulevissa blogipostauksissa käsitellään tarkemmin eri prosessin osa-alueita, ja lisäksi pyrin poimimaan omista keitoksista mielenkiintoisimmat jakeluun reseptin ja kommenttien muodossa.
Laitteiston valinnan voi useimmissa tapauksissa kiteyttää muutamaan peruskysymykseen:
1) Miten paljon hallittavuutta halutaan, eli miten paljon mahdollisuuksia tulee olla vaikuttaa prosessin säätöihin?
2) Miten paljon automaatiota halutaan, eli kuinka helppo panopäivän tulee olla ja halutaanko erityistä toiminnallisuutta esimerkiksi lämpötilasäädön osalta?
3) Mikä on käytettävissä oleva budjetti? Minimitoteutuksella alkuun pääsee muutamilla kympeillä ja kalliimmat laitteistot voivat maksaa tuhansia euroja.
Yksinkertaisimmillaan mäskäyksen, suodatuksen ja keiton voi toteuttaa keittiöliedellä ja teräskattiloilla, jolloin laitteiston hankintakustannukset jäävät muutamiin kymppeihin. Kalliimmissa täysautomaattilaitteistoissa panijan riittää lastata raaka-aineet sisään ja painaa nappia. Tämän tyyppisten laitteiden kustannukset lähtevät parista tonnista. Näiden väliin asettuvat erilaiset valmiit kaupalliset monitoimikattilat ja eritasoiset tee-se-itse -ratkaisut. Seuraavassa vertaillaan ratkaisuja yksinkertaisimmasta monimutkaisempaan ja punnitaan kunkin hyviä ja huonoja puolia. Erilaiset puolivalmiit DIY-ratkaisut ovat kotiolutpiireissä suosittuja, ja näiden avulla voi saada koottua hyvinkin monipuolisen laitteiston kohtuullisilla kustannuksilla, mikäli tekijällä riittää intoa ja sorminäppäryyttä.
Uutepano
Yksinkertaisin tapa valmistaa kotiolutta on käyttää mallasuutteita. Tällöin koko mäskäysprosessi jää väliin, ja panijan tarvitsee vain keittää veteen liuotettu mallasuute, lisätä halutut humalat (tai humalauutteet) ja suorittaa jäähdytys ja käyttö normaalin prosessin mukaisesti. Uutepanoon ei tarvita valmistusvaiheessa muita laitteita kuin haluttuun satsikokoon soveltuva kattila. Uutereseptiä voidaan tuunata esimerkiksi steepattuja, eli erikseen kattilassa liotettuja erikoismaltaita lisäämällä. Näin voidaan esimerkiksi säätää makeutta, väriä tai suutuntumaa karamellimaltailla tai paahdetuilla maltailla.
 |
| Kuva 3. Oluenvalmistus uutteesta. |
Pussimäskäys
Pussimäskäykseen tarvitaan riittävän suuri keittokattila ja nimensä mukaisesti verkkopussi, jossa mäskättävät rouhitut maltaat liotetaan. Mäskäyksen aikana kattilassa olevan mallas- ja vesimassan lämpötila pyritään pitämään haluttuna, minkä jälkeen pussi nostetaan kattilan päälle ja loput sokerit huuhdellaan maltaista kattilaan keittoa varten. Pussimäskäyksessä ja kaikissa myöhemmin kuvatuissa metodeissa panijalla on hyppysissään koko oluen reseptiikka perusmaltaista lähtien.
 |
| Kuva 4. Pussimäskäys (1) kattilassa ja mallaspussin huuhtelu (2) ennen keittoa. |
Erillinen mäskäin
Erillisellä mäskäys- ja siivilöintiastialla saadaan sujuvoitettua prosessia pussimäskäykseen verrattuna ja kasvatettua laitteiston saantoa (maltaista irti saatua sokerin määrää). Helpoimmillaan erillisen mäskäimen saa rakennettua esimerkiksi kylmälaukusta, jonka pohjalle asennetaan vierteen siivilöintiin soveltuva putkisto. Siivilöintiputkistoja on saatavilla valmiina tuotteena tai sellaisen voi helposti rakentaa esimerkiksi kupariputkista ja kulmaliittimistä. Hyvin eristetyssä astiassa lämpötilaa hallitaan tyypillisesti vain lisäämällä astiaan kuumaa vettä. Useiden lämpötilaportaiden hallinta on hieman työlästä, sillä lisättävät vesimäärät ja lämpötilat pitää laskea ja mitata tarkasti.
 |
| Kuva 5. Mäskäys erillisellä mäskäimellä. Vierteen siivilöinti kierrätyspumppua apuna käyttäen (1) ja siivilöidyn vierteen siirto keittokattilaan (2). |
 |
| Kuva 6. Esimerkki kylmälaukkumäskäin-keittokattila -yhdistelmästä, jossa vierrettä siirrellään erillisellä kiertopumpulla. |
Kuvan 6 esimerkkilaitteiston kustannukset: Biltema RST-kattila (30 litraa) 50 €; lämmitysvastus 2,5kW 35 €; kierrätyspumppu, eBay, 10 €; 10 mm hehkutettua kupariputkea n. 10 metrin kieppi jäähdyttimen taivutteluun ja siivilöintiputkiston valmistamiseen 60 €; putkiliittimiä, läpivienti, 12mm muoviletkua, letkunippoja ja pikaliittimiä n. 50 €; käytettynä: retkipatja kattilan lämmöneristeeksi ja kylmälaukku mäskäimen rungoksi; yht. n. 200 €.
Mallaskoriratkaisut ja automaattikattilat
Erillistä mäskäintä kompaktimpi laitteisto saadaan käyttämällä keittokattilan sisällä niin kutsuttua mallaskoria tai mallaspiippua, joka on käytännössä teräksestä valmistettu astia, jonka pohjassa on vierteen kierrätykseen ja siivilöintiin soveltuva ritiläpohja. Edellä kuvattuun kylmälaukkumäskäimeen verrattuna tällä saavutetaan vähemmän tilaa vievä laitteisto, hieman parempi saanto ja tarkempi lämpötilanhallinta erityisesti useita lämpötilatasoja sisältävissä mäskäysohjelmissa. Kaupallisia ratkaisuja löytyy tällä hetkellä Suomen markkinoilla esimerkiksi tuotenimikkeillä Braumeister, Brewmonk, Bulldog Brewer ja Grainfather. Hinnat vaihtelevat n. 400 eurosta pariin tonniin. Tyypillisesti laadukkaammissa laitteistoissa on panostettu materiaalien laatuun, puhdistettavuuteen, parempaan pumppuun, varaosien saatavuuteen ja vierteen kierrätysmahdollisuuksiin. Näppäräsormisimmat voivat rakentaa vastaavan tyyppisen laitteiston myös tarvikkeina saatavista komponenteista suhteellisen helposti. Myös pussimäskäystä voidaan helpottaa käyttämällä termostaatilla ohjattua keittokattilaa.
 | ||
Kuva 7. Mäskäys ja siivilöinti automaattikattilalla (vasemmalla). Kuvassa mallaskori on nostettu kattilan päälle siivilöintiä ja huuhtelua varten. Vierteen keitto ja jäähdytys vesikiertoisella putkikiepillä (oikealla).
|
Täysautomaattilaitteistot
Täysautomaattilaitteistolla tarkoitetaan tässä oluenvalmistuslaitetta, jossa automatiikka hoitaa kaiken lämpötilasäädön, vierteen liikuttelun ja keiton ja jossain tapauksissa osittain myös puhdistuksen ennalta ohjelmoidun ohjelman mukaisesti. Tämäntyyppisiä tuotteita on tullut markkinoille vasta hiljattain. Suomessa myynnissä olevista laitteista mainittakoon esimerkkinä Brewie.Yhteenveto
Seuraavaan taulukkoon on koottu omakohtaiset mielipiteet eri oluenvalmistuslaitteiden vahvuuksista ja heikkouksista sekä karkeista hankintakustannuksista. Olemassa olevia tai käytettynä hankittuja komponentteja ja DIY-henkeä hyödyntämällä kustannuksissa voi päästä murto-osaan valmiin kaupallisen laitteiston hinnasta. Kustannuksissa on arvioitu mäskäys/keittolaitteiston hankintakustannusta ilman käymisastioita ja muita laitevalinnasta riippumattomia kuluja.| Laitteisto | Hyödyt | Haasteet | Kustannukset, EUR |
|---|---|---|---|
| Uutepano | Edullinen | Ei vaikutusmahdollisuutta mäskäykseen | 0...100 |
| Pussimäskäys | Edullinen, mahdollisuus mallasreseptin muokkaukseen | Lämpötilakontrolli, työläs siivilöinti | 50...200 |
| Erillinen mäskäin | Pussimäskäystä parempi saanto, kohtuu edullinen, tekemisen meininki | Lämpötilakontrolli | 100...300 |
| Mallaskorillinen kattila | Hieman parempi saanto, parempi lämpötilakontrolli, varaosien saatavuus | Vaatii manuaalisen lämpötilan säädön | 400...800 |
| Automaattikattila | Hyvä lämpötilakontrolli, monimutkaiset mäskäysohjelmat mahdollisia | Joissain malleissa osien kestävyys ja puhdistettavuus | 600...2000 |
| Täysautomaattilaitteisto | Laite hoitaa kaiken | Investointikustannus, ei tekemisen meininkiä, mahdollisesti varaosien saatavuus | 2000+ |
Varsinaisten valmistuslaitteiden lisäksi tarvitset lisäksi vähintään käymisastian vesilukkoineen, desinfiointiaineen, ominaispainomittarin vierteen ja valmiin oluen sokeripitoisuuden mittaamiseen sekä erilaisia tarvikkeita kuten korkittimet, kruunukorkkeja, sekoitusmelan ynnä muuta. Näiden kustannukset ovat vajaat 100 € ja tarvikkeita on saatavilla olluttarvikeliikkeistä myös valmiina aloituspakkauksina.
Oma olutharrastukseni lähti liikkeelle kuvan 6 erillismäskäimellä, joka oli pitkälti DIY-henkinen projekti. Lisäksi harrastuksen ajoituksen aikoihin noin 10 vuotta sitten kaupallisten valmiiden mäskäyslaitteiden määrä oli huomattavasti nykytilannetta rajallisempi. Liki 50 oluterän valmistuksen jälkeen siirryin vasta hiljattain kuvan 8 automaattikattilaan. Laitteiston päivitys ei merkittävästi lyhentänyt panopäivän pituutta, mutta helpotti hieman laitteiston varastoinnissa ja sujuvoitti mäskäysprosessia, kun laitteiston ääressä ei tarvitse jatkuvasti olla mittailemassa ja säätämässä lämpötiloja.
Panoprosessin jokaisella vaiheella on roolinsa lopputuotteen laadussa ja vivahteissa. Tulevissa blogipostauksissa käsitellään tarkemmin eri prosessin osa-alueita, ja lisäksi pyrin poimimaan omista keitoksista mielenkiintoisimmat jakeluun reseptin ja kommenttien muodossa.
Kommentit
Lähetä kommentti